Blogi time

Työ loppui siinä paikassa missä olin,ja alkaa uudessa paikassa.
Ihan hyvä.
Vähän kypsyi siihen vanhaa paikkaan.

Oli mukava saada pitkät työlistat.
Taulutelevisioni on kokoajan lähempänä,kuten uusi kotiteatterikin.

Vastapainoksi menestykselle olen elänyt vastoin sääntöjä ja yleistä kunniantuntoa päivittäin.
Se loppui eilen ja nyt mietin että mitäs nyt tapahtuu,ja pärjäänkö enään oikeaoppisilla lääkkeillä,ja tuleeko kauhea poru  lääkkeenjakopäässä.kun minun työntekijäni palaa lomilta-.

Kaikki sai alkunsa sijaisesta joka on jakanut minulle ilmeisesti vahingossa vääriä lääkkeitä.
Tai siis niitä oikeita ja alkuperäisiä,mutta heidän näkökulmastaan vääriä.
Juuri niitä mitä mielestäni pitäisikin olla,mutta joista K-klinikalla oli moraalisia ongelmia,joten siirryttiin näihin huonoihin.

Itse en sanonut sanaakaan vastaan,laskin vain ja kiitin ja moi.
Sitä kesti jokusen viikon ja tuntuu että nyt se kyllä loppui,kun se vakkari tulee lomilta.
Eriasia on huomaako hän,ja koska hän huomaa.

Sanon että mulle se nyt on aivan sama kumpia on.

'

H:n kanssa yritettiin asuntoa saada,mutta ei napannut.
Yritetään uudestaan.

Salilla käynyt todella vähän,ja tunnen kuinka kuihdun silmissä.-
Nyt ajattelin mennä kyl..

Telkkarista tulee Oprahin sosiaalipornoo.
.


No nyt kuitenkin kun elänyt niillä "väärillä" lääkkeillä ja vielä väärällä käyttötavalla,niin ei nämä "oikeat" oikein varmaan toimi ja nihkeys ja pienet vieroitusoireet on edessä.
Mut ei siinä mitään.


Luin sitä vanhaa blogiani alusta vähän matkaa ja kyllä ihmettelin kuinka epävarma ja ristiriitainen henkilö sitä on kirjoittanut.
Silloin oli kova tarve blogille.
Joku purkukanava,nyt ei niinkään ole.

Etenkin se H:ta kohtaan oleva epävarmuus ja koulua että kuinka siittä selviää kun ei ole koskaan elämässään selvinnyt mistään,oli kyllä ihan omaa luokkaansa.
Mutta Blogi oli hyvä keino purkaa..

Nyt minulla ei ole oikein mitään asiaa.
Teen vaan työtä ja pelkään että kaupungin hoito menee jotenkin puihin ja menetän taas kaikki.

Koska välillä tuntuu aika uskomattomalta kun yksin vastaan ihmisten hoidosta ja jopa elämästä,ja olen tuolla kentällä,niin se ajatus että nyt olen tässä ja missä olin muutama vuosi sitten tai viisivuotta sitten.

Pakostakin ajattelee välillä ettei tämä voi kestää.
Varsinkin kun itse vielä sitä tarpeettomasti vaarantaa.
Todella typerää.

Nyt yritän taas olla kunnolla ja tehdä vain töitä ja koittaa nauttia siittä ns.Normielämästi.

Täytyy katsoa miten käy.
Huomenna se tulee lomilta se oikea henkilö,ja odotan että hän soittaa että tuo takaisin ne väärät lääkkeet mitä sinulla on vielä jäljellä,että vaihdetaan en toisiin.

Tosin niitä ei ole yhtään jäljellä.
Paha juttu.

Kun sain tietyn kokoiset napit väärinä ja toisen kokoiset oikeana.

Joten tästäkin voi ehkä vielä selvitä sanomalla että otin ensiksi vain ne toisen kokoiset,ettei ole kuin noita toisia jäljellä..

No oli miten oli.
Koitan lähteä nyt salille.

Töihinlähtöä odotellessa.
Ensimmäinen kerta
Iltavuoro ja ahdistaa.

Tosin tein jo muutaman päivän toisessa paikkaa töitä,mutta tämä on ihan eri.

Että saa nähdä miten käy.

En ole paljon jaksanut mitään blogeja pidellä.
Nyt on aikaa puolisentuntia niin päätin naputella

Hoito terveyskeskuksessa on toistaiseksi sujunut hyvin,koska en ole ollut töissä kokoaikaa.
Nyt olen joitakin viikkoja,ja se tietää ongelmia..
Siellä kun pitää olla ennen kolmea,ja työt yleensä loppuvat vartin yli kolme.Siis jos aamuvuoro.

Tämäkin viikko aamua kokoviikko paitsi tänään.
Siksi sain sovittua tänään sen haun.

Otan tänään puheeksi että jos minä en pääse tänne,niin eihän siittä tule mitään sanktioita.
Hommaan lääkkeeni sitten muualta.
Tilapäisesti.

Muuten olen vain ollut H:n kanssa.
Tai sitten yksin keskustassa.
Nyt H:n luona ja lähdössä taas kotiin asumaan.

Se toinen työpaikka oli ihan mukava.
Itsenäinen ja sillee.
Mut eipä ole sieltäkään nyt mitään kuulunut.


Olen leikkinyt taas hoitoni kanssa oikein huolella.
Tarkemmin kun sitä ajattelee niin en missään vaiheessa ole sitä leikkimistä edes lopettanut.
Pitänyt vain pieniä viikon parin taukoja välillä.

Nyt lopetin sen taas.
Katsotaan kuinka kauas tämä yritys kantaa.
Tosin kaikki johtuu vain siittä että se on liian helppoa.

Toiset lääkkeet,ne alkuperäiset ovat vain niin paljon parempia.
Mutta sitten taas se että pärjään kyllä näillä huonoillakin kertoo vain harrastukseni fiilismäisyydestä,eikä todellisesta tarpeesta.
No taas koitetaan.
Kyllä nyt aika kauan taas mennään kiltisti.
Varmaankin.


Töissä mihin menen on todella vittumaisia ihmisiä.
Harva siellä on aidosti mukava.
Miehet ovat katkeria kuin naiset ja jotkut jopa yhtä koppaviakin,ja naiset vain muuten ilkeitä.

Miettinyt että tekeekö vuosien työnteko naisten keskellä ja naisvaltaisella alalla miehistä psyykkeeltään naismaisia?
Tai ainakin ne naisten huonot puolet kasaantuvat niille miehillekkin.
Ja paskanpuhuminen ja juoruaminen on tuolla aivan omaa luokkaansa myöskin.

Olin koulussa työharjoittelussa tuolla kerran ja meni viikko  kun kuulin että olin jotain ihmeellistä sanonut,vaikka en ollut todellakaan sanonut mitään sellaista.
Asia oli väännetty sanomisistani oikein kunnon politiikan toimittajan tyyliin.
Paskapuheiden mekka.

Jännittää,mutta ei voi mitään.

Jännittää kylläkin myös tämä minun terkkarireissuni.
Panokset on kovat,eli työ ja ne olen nyt vaarassa menettää.
Juuri kun sinne pääsin,jos vain palan tietyistä näkyvistä asioista.

jep

Ei meinaa pää kestää.

Ambulanssifirmasta oltiin soitettu opettajalle ja kyselty työntekijää.
Opettaja hehkutti minulle siittä ja antoi numeron.

Kunnes tajusin että lääkkeet pitää hakea kaupungilta ennnen kello kolmea kerran viikossa.
Siinä meni työpaikka.

Eräs toinen ihminen suositteli minua toiseen paikkaan töihin.
Soitin sinne.Olivat kovasti halukkaita ottamaan minut.Työaika 8-16...
Sain viikon mietintäaikaa.

En minä pysy erossa huonoista tavoistani jos minulta viedään ainoa asia mikä pitää normaalissa elämässä eli työnteko.

Nyt on menossa massairtisanoutumisia töistä kun kaikki kaupungille hoitoon siirtyneet kokevat samaa.


Jossain työpaikoissa voi sentäs sopia että on kerran viikossa menoa ja tekee silloin lyhyemmän päivän.
Ei lanssifirmoissa kuitenkaan.
Lanssi on sama sille firmalle kuin paperikone paperitehtaalle.
Kun se ei liiku niin firmalle ei tule rahaa.

Voi herranjestas miten taas tästäkin selviää

H:lta ei paljon ymmärrystä herunut.
Sanoi:Miten sinä oletkin taas onnistunut sotkun järjestämään..

Niin.Sotkunpa hyvinkin.
Tosin se itseäni koskevan vaiheen käsittelyyn tarvitsisi muistelua syntymästä asti,ja muutama kasvatustieteiden maisteri,sekä psykologi.

Tälle asialle en nyt voi mitään,muuta kuin ihmetellä.
Yritän silti.

Soitin äsken sille kaupungin sairaanhoitajalle ja kysyin jos voisin jo huomenna tulla.
Hän sanoi että eihän minun pitänyt siirtyä vielä kuin vasta ensiviikolla.
Että klinikalla olisin vielä tämän viikon.

Sanoin että kyllä minut ainakin sieltä klinikalta nyt jo muualle ohjattiin.
Toivotettiin hyvät jatkot.

Olisi pitänyt saada kahvimuki lahjaksi sieltä,mutta se sairaanhoitaja klinikalla oli niin vaikeana ja punaisena tästä työnteon menetyksestä että unohti.
Ne ovat mokanneet oikein kunnolla.


Minun omatyöntekijäni,joka oli ennen kliniakn henkilökuntaan kuuluva ihminen on nyt kaupungin sossutäti.
Yritän tänään tavoittaa häntä ja selvittää että olenkin sitten teidän asiakkaana kauan..Että töitä kyllä olisi,mutta ei anneta tehdä.-
Samalla pyydän häneltä maksusitoomuksen oikeusaputoimistoon jonne menen asiani ja monen muun ihmisen  asian esittämään.


Hoito kun ei saa estää normaalia elämää.
Näin on säädetty.

Perjantaina jos korkeammat voimat suo,niin on minun viimeinen päiväni opiskelijana.
Silloin on loppuarvio.
Seuraavana maanantaina sitten valmistun.

Nyt salille.

Vähän taukoa tässä.
Ollut niin stressaavaa tämä elämä.
Viimeinen harjoittelu ja kaikki.

Tosin hoitoni siirretään kaupungille.
Kaupunki halusi että siirrettävät on sellaisia asiakkaita jotka ovat edistyneet ja käyvät esim töissä.

Kuitenkin kaupungilta pitää lääkkeet hakea ennen kolmea..joten itselläni päivätyön tekeminen esim lanssissa on mahdotonta.
En ole ainoa samasta ongelmasta kärsivä.-

Siirtoneuvottelu oli erittäin irvokas näytelmä.
Niin siellä vain hehkutettiin kuinka loistavasti menee ja samalla vesitettiin minun työnteko mahdollisuuteni paikoissa mihin olen tähdännyt monta vuotta.

En edes tajunnut mitä tapahtui ennenkö vasta kotona.


Nyt olen viimeisessä harjoittelussa.
Kiusallisen sosiaalinen paikka.
Osa hoitajista on tosi mukavia ja pari sellaista jotka eivät osaa suhtautua ja pari todella mulkkua.

Eräs näistä viimeksi mainituista on loukkaantunut verisesti kun yllätyin siittä että hän on minua nuorempi.
Lipsahti että oho,,luulin et oot joku kolmevitonen.

No se on sellaista.

Muuten ei elämään kummempaa.

H:n luona en paljon ole ollut,.
Hän soitti ja kertoi että olenko vaihtanut vessan lampun siellä,kun se on muka vaihdettu.
Taitaa olla ihan omat vaihtajat sillä.-

En tiedä.
EI jaksa kiinnostaa.

Kun nyt vain saisi näytön suoritettua niin olisi koulut siinä.
En voi sairastua tai vammautua kun sitten kaikki ihmiset kenen kanssa tehnyt töitä ja sitten hoitaisivat minua näkevät taustani.
Varsinkin kaupungilla nyt kun hoitoani aletaan kirjaan samalla ohjelmalla.

En kyl jaksa siittäkään välittää.

Olen myös päättänyt että alan omin luvin laskemaan annosta ja yrittämään irrottautumista hoidosta.
Nyt kesän aikana.
Ennen kun laskenut omin luvin se menee helposti ikään kuin vahingossa katulääkkeisiin.
Se on taas toinen juttu se,jota en nyt jaksa ruveta ruotimaan ja selittelemään.

Omin luvin nyt kuitenkin sen takia että voin koska tahansa nostaa sen takaisin,ilman että joudun keksimään siihen syitä,kun ja jos en voi todellisia syitä rangaistuksen pelossa kertoa.

Klinikka kusi minun pitkän tähtäimen projektini ja nyt on minun vuoroni kusettaa klinikkaa.

Olipas siinä taukoa..

Työharjoittelu ohi ja tiivis kahdenviikon koulujakso joka sekin loppuu torstaina.

Aineina on ruotsia ja lastenhätätilat.Molemmista kokeen torstaina.

Olen ollut niin rikki siittä että en ole eläissäni lukenut ruotsia.
Nyt se sitten pitäisi tenttiä.
Jos ei mene läpi,niin valmistuminen vaarantuu.

Eilen olin aivan romuna ja aina kun piti lukea aloin raivoamaan että kuka tästä on vastuussa ja haluan päitä vadille siittä että toisen työ vaarannetaan näin kele..
Nyt se kuitenkin alkaa sujumaan ja uskon että selviän siittä.


Olen nyt virallisesti avoliitossa.
Mentiin H:n kanssa kihloihin aprillipäivänä.
Ihan mukava juttu.
Varsinkin kun taisin tartuttaa H:lle sukupuolitaudin jonka hoidin sitten hankkimalla meille antibioottikuurin.
Virallisesti kyseessä oli joku bakteeritulehdus,ja tuo oli vain varmuuden vuoksi.

Aika törkeää,,Enpä olisi uskonut että voin H:nkin riskeerata noin.
Tosin riskeeraanhan minä koko muunkin elämäni  välillä.
Hoidon ja sitä myötä koulun ja työn..
Nyt en ole sitäkään tehnyt.


Luokkabileet olivat lauantaina.
Tämä 34vuotias muija P josta viimeksi kirjoitin ja joka käytti työharjoittelussa viisiviikkoa nuoleskelemalla perseitä ja puhumalla meistä muista opiskelijoista paskaa oli siellä myös.

Hän tuli sinne ja meni viisi minuuttia kun se alkoi paskanjauhamisen meidän luokkalaisista,joita hänen mielestään ei saa kutsua luokkabileisiin,.
No ne eivät olleet tulossa muutenkaan mutta silti.

Vartin sen veti yhteen menoon ja tekstasin silloin H:lle että se on tossa yhteenmenoon jauhanut paskaa ja tällä hetkellä matkii heidän kävelytyylejään..

Se on 34vuotias koulukiusaaja ja oikea ämmä.
Itse ei tajua kuinka vaivautuneita ihmiset ovat kun se jauhaa sitä paskaa muista.
Tuossa mittakaavassa en ole ennen tuollaista nähnyt.


Pääsiäinen tulee.
Pelottaa.
Pääsiäisenä kärsin aina.

Viimeksi piripäät tekivät elämästäni vaikeaa,kiitos Johannan.
Myös psykoosit ja muut ikävät jutut osuivat pääsiäiseksi.

Nyt sitten luonnollisesti pelkään kamalasti että mitä tapahtuu.
Toivottavasti ei mitään.

Minut siirretään ensikuussa sinne terkkariin.
27päivä tätäkuuta on palaveri missä on klinikan väki ja terkkarin väki.

Taas saan antaa mielikuvaa että onpas siinä fiksu tapaus,ja ei tuolla voi olla mitään ongelmaan.

Mutta oikeasti.

Minun suurin ongelmani on se että kun koulu loppuu,terapia loppui nyt,,klinikka loppuu,,ja en tule saamaan töitä ja tuloni tippuvat,ja minulla ei ole mitään tekemistä niin katusubutexin vetäminen lähtee lopullisesti hanskasta

Nyt pystyn kyllä oikeilla lääkkeilläni siittä irti pysymään mutta siihenkin vaikuttaa huomattavasti velvollisuudet koulussa ja työharjoitteluissa.
Sekin välillä rakoilee.

En aio edes esittää että pärjäisin ja tuon kaiken rutiin loppuminen sujuisi kivuttomasti.
Ei.
Tunnen itseni niin hyvin.

Säälin vain H:ta.
Avovaimoani joka ei ole ansainnut tälläistä ongelmatapausta.

On se työtä vailla jääminen harmi myös siinä että tämän kevään lähihoitaja/ensihoitajista jotka valmistuu niin kuuluun ihan sinne parhaimpaan päähän ammattitaidoltani.
Pelkkää kiitettävää ensihoidon paikoista saanut.

Mutta minkäs teet.

Mutta tähän asti olen päässyt sieltä alle 60kiloisesta narkkarin jämästä pääosin sen avulla että olen jaksanut uskoa.
Uskoa ja toivoa vain että tulen kuntoon..sitten että selviän ekasta vuodesta hoidossa joka oli aivan kamala.Uskoa että selviän interferonihoidosta..Uskoa että pääsen työharjoitteluun jonka avulla kouluun..Kaksi vuotta palkatonta töitä ja sitten pääsin kouluun,..jne jne,..

Nyt on vain usko koetuksella,mutta pakko vain toivoa että töitä saisi.

Omahoitajani sanoi silloin kun piripäät häiritsi,että  jos ei ole mitään tehtävissä niin ei auta kuin toivoa sitten et ne muuttaisivat tai jotain.
Totesin että toivomine on erittäin hyvä keino tässä elämässä.
Itse olen sillä tavalla päässyt pitkälle.
Luottaa siihen että hommat hoituu..Meni 8kuukautta ja hommat hoitui.

Mutta noi nyt on noita.
Koska tunnen sen niin voimakkaasti että yksi jakso on päättymässä,kun koulu loppuu.
Se että terapiat loppui ja klinikka loppui on hoidollisesti erittäin vaarallista,ja siittä terapeutti varoittikin.


Nyt H kyselee minulta ruotsia.
Jourmottagnig = päivystysvastaanotto