Töihinlähtöä odotellessa.
Ensimmäinen kerta
Iltavuoro ja ahdistaa.

Tosin tein jo muutaman päivän toisessa paikkaa töitä,mutta tämä on ihan eri.

Että saa nähdä miten käy.

En ole paljon jaksanut mitään blogeja pidellä.
Nyt on aikaa puolisentuntia niin päätin naputella

Hoito terveyskeskuksessa on toistaiseksi sujunut hyvin,koska en ole ollut töissä kokoaikaa.
Nyt olen joitakin viikkoja,ja se tietää ongelmia..
Siellä kun pitää olla ennen kolmea,ja työt yleensä loppuvat vartin yli kolme.Siis jos aamuvuoro.

Tämäkin viikko aamua kokoviikko paitsi tänään.
Siksi sain sovittua tänään sen haun.

Otan tänään puheeksi että jos minä en pääse tänne,niin eihän siittä tule mitään sanktioita.
Hommaan lääkkeeni sitten muualta.
Tilapäisesti.

Muuten olen vain ollut H:n kanssa.
Tai sitten yksin keskustassa.
Nyt H:n luona ja lähdössä taas kotiin asumaan.

Se toinen työpaikka oli ihan mukava.
Itsenäinen ja sillee.
Mut eipä ole sieltäkään nyt mitään kuulunut.


Olen leikkinyt taas hoitoni kanssa oikein huolella.
Tarkemmin kun sitä ajattelee niin en missään vaiheessa ole sitä leikkimistä edes lopettanut.
Pitänyt vain pieniä viikon parin taukoja välillä.

Nyt lopetin sen taas.
Katsotaan kuinka kauas tämä yritys kantaa.
Tosin kaikki johtuu vain siittä että se on liian helppoa.

Toiset lääkkeet,ne alkuperäiset ovat vain niin paljon parempia.
Mutta sitten taas se että pärjään kyllä näillä huonoillakin kertoo vain harrastukseni fiilismäisyydestä,eikä todellisesta tarpeesta.
No taas koitetaan.
Kyllä nyt aika kauan taas mennään kiltisti.
Varmaankin.


Töissä mihin menen on todella vittumaisia ihmisiä.
Harva siellä on aidosti mukava.
Miehet ovat katkeria kuin naiset ja jotkut jopa yhtä koppaviakin,ja naiset vain muuten ilkeitä.

Miettinyt että tekeekö vuosien työnteko naisten keskellä ja naisvaltaisella alalla miehistä psyykkeeltään naismaisia?
Tai ainakin ne naisten huonot puolet kasaantuvat niille miehillekkin.
Ja paskanpuhuminen ja juoruaminen on tuolla aivan omaa luokkaansa myöskin.

Olin koulussa työharjoittelussa tuolla kerran ja meni viikko  kun kuulin että olin jotain ihmeellistä sanonut,vaikka en ollut todellakaan sanonut mitään sellaista.
Asia oli väännetty sanomisistani oikein kunnon politiikan toimittajan tyyliin.
Paskapuheiden mekka.

Jännittää,mutta ei voi mitään.

Jännittää kylläkin myös tämä minun terkkarireissuni.
Panokset on kovat,eli työ ja ne olen nyt vaarassa menettää.
Juuri kun sinne pääsin,jos vain palan tietyistä näkyvistä asioista.

jep