No niin,.
Nyt kun pohtinut niin ei haittaa kuka tätä lukee.
Taas tänään.

Tai siis ne joita edellisessä blokissani pelkäsin eivät tätä eksy lukemaan,tai todennäköisyys siihen on hyvin pieni.

Sitten kun menee vielä niin hyvin,niin ei ole mitään pelättävääkään.
Tietenkin hoitomuoto on,kun asutaan suomen kaltaisessa punaniskaparatiisissa jossa ennakkoluulot ja väärä tieto ovat arkipäivää.
Kuitenkin hoitomuotoni rinnastetaan jo maailmalla täysin insuliiniin tai verenpainelääkitykseen joten ehkä se tässä vuosien saatossa uppoaa myös junttikansaan.


Katselin juuri tuon Oliver Stonen elokuvan World trade center..
Tosi tarinahan se oli,ei kauhean hyvä,mutta kuitenkin.

Nauratti kun ne yöllä löysivät nämä poliisit sieltä raunioista hautautuneena vähän niinkuin vapaaehtoisin voimin.
Sitten tarvittiin ensihoitajaa ryömimään sinne koloon,ja ei ollut siinä kuin yksi,jolla oli mennyt luvat umpeen.
Ei ollut ehtinyt niitä uusia koska oli ollut katkolla jonkin aikaa.


Tuli mieleen heti että on näitä muitakin.
Tosin itse en kyllä katkolle mene enään ikiniä.
Ne on vanhan elämän juttuja.

Nytkin ollut töissä muutaman viikon ja ei voisi kaukaisemmalta tuntua ne asiat enään.
Päätellyt siittä että niin kauan kun on töitä,niin on turvassa vanhoilta jutuilta.

H on harjoittelemassa kanssa.
Hän on mielenterveyspuolella.
Olen odottanut sitä,koska haluan nähdä miten se häneen vaikuttaa..
Toivottavasti positiivisesti.
Tajunta laajeneen tai jotain.


Kustessa kirvelee.
Olenkohan mokannut nyt jotain todella pahasti,.
En tiedä,.
Mutta saattaa olla.


Minut siirretään k:lta terveyskeskukseen jo ennen valmistumistani,.
Haluavat saada uuden paikan k:lle,että voivat totetuttaa hoitotakuuta.
Samaan aikaan kehitetään hoitoa siihen suuntaan että me jotka pärjäämme ja tarvitsemme vain lääkityksen hakisimme sen apteekista.
Siinä kaikki hoito.

Minulle se käy,mutta entäs nämä jotka ottavat lääkkeensä klinikalta,myyvät ne,tai pitävät varalla ja ostavat subutexin kadulta ja käyttävät sen suonensisäisesti.
Näitä on kuitenkin jonkin verran joille ei klinikan suboxone kelpaa.

Sanoin siittä tänään k:lla.
Sitten kyllä lisäsin ettei se asia minulle kuulu.

Mietin kotimatkalla,että kun tiedän tälläisiä,ja ne tietävät että minä tiedän,,niin saattavat hoitopalaverissa pyytää minua kertomaan nimiä tai nimen,että voisivat puuttua siihen.
Ei olisi ekakerta.
Koskaan en ole kuitenkaan muista puhunut nimeltä tai edes että jotenkin voisi tunnistaa.

Mietin lähinnä sitä mikä olisi paras ratkaisu.
Tämän yhdenkin henkilön kohdalla joka on menetellyt jo näin pitkään.
Siis kun istun K:n hoitajien keskellä ja ne vaativat ja perustelevat sitä sillä että näin ne voivat auttaa ja minä myös kun paljastan nimen..

Tulin siihen tulokseen,että vaikka tämä yksikin henkilö ottaa aamuin illoin suonensisäisesti lääkkeensä,niin se että klinikka saa sen tietää ei auta häntä.
Päinvastoin.
Hän ei pärjää klinikan uudella ihmelääkkeellä nimeltä Suboxone.
Ei vaikka kuinka yrittäisi.

Joten on parempi olla kertomatta,koska yhtälailla,kuten minäkin hän on silti tehnyt vuosia töitä asiansa eteen ja nyt on työelämässä eikä käytä mitään huumeita huumaustarkoituksessa.

Jos klinikka saa tietää,ne ottavat häneltä kotilääkkeet pois,ja pakottava käymään siellä joka päivä sulattamaan nämä huonot lääkkeet,jolloin hän lopettaa hoidon kuten on uhonnut minulle.
Sitten on taas päivät käytettävä siihen että mistä saa rahaa ja elämä pyörii vain seuraavan lääkeannokksen ympärillä.

Silloin mukaan tulevat myös muutkin huumeet.,

Nyt jos joskus käy niin että kadulta ei subutexia saa,niin hän voi hätävarana mennä Suboxonella,se pitää kyllä tavaran suolessa,niin ettei paska lennä,mutta muuten hän voi siittä vain huonosti.

Mutta asia ei kuulu minulle.
Se vain lipsahti suusta kun kuulin että nyt minäkin siirryn,että mitäs nämä tälläiset ihmiset jotka toimivat näin....


Näin tässä yksi päivä töissä tähänastisen pahimman tapauksen.

Aikaisemmin olen nähnyt ja hoitanut puukotettuja,päästä varpaisiin palaneita,kaikenlaisia sirkkeli ja kirveshommeleita missä on verta ja suolenpätkiä,,mutta tämä  vei voiton kaikesta.

Se oli mätänevä ihminen.
Ei siinäkään vielä mitään,mutta kun se oli elävä.
Se haju pyöri nenässä vielä seuraavana päivänäkin..

Entinen ennätys makuuhaavassa oli vajaa kaksi viikkoa samalla kyljellä.Se oli paha.
Mutta tämä oli jotain ihan muuta.
Siinä oli näkyvissä kaikki luut ja isot lihakset ja suunnaton määrä mätää.

Mutta se on sellaista.
Eihän tuollaisesta elossa selviä,mutta pääsipä ihmisarvoiseen paikkaan loppupäivikseen.
Kuona-aineiden määrä veressä on jo niin suuri että munuaiset possahtaa ja kaikkee.

Meillä on myös H:n kanssa yhteisiä potilaita,joita olen hänelle vienyt.
Se on uutta.
Tosin ei ihan eka kerta.
Aikaisemminkin ollut näin,mutta nyt on vain vähän erillaisissa ympäristöissä,ja mielenkiintoisemmat tapaukset.

Viikko vielä ja sitten alkaa myöhäinen hiihtoloma.
Sitten alkaa koulu ja perkeleen ROTSIN-kieli,ilman U:ta jota en ole koskaan opiskellut ja se hullu opettaja joka menee sataa siellä edessä ja välillä syöksyy olkapäähän kiinni ja ravistaa että kyllä me selviämme tästä,usko siihen,me selviämmä tästä kyllä..
Voi apua.
Siihen olen jo liian vanha.

Kahdessa viikossa pitäisi siittä selvitä.
huh..