Blogi time

Työ loppui siinä paikassa missä olin,ja alkaa uudessa paikassa.
Ihan hyvä.
Vähän kypsyi siihen vanhaa paikkaan.

Oli mukava saada pitkät työlistat.
Taulutelevisioni on kokoajan lähempänä,kuten uusi kotiteatterikin.

Vastapainoksi menestykselle olen elänyt vastoin sääntöjä ja yleistä kunniantuntoa päivittäin.
Se loppui eilen ja nyt mietin että mitäs nyt tapahtuu,ja pärjäänkö enään oikeaoppisilla lääkkeillä,ja tuleeko kauhea poru  lääkkeenjakopäässä.kun minun työntekijäni palaa lomilta-.

Kaikki sai alkunsa sijaisesta joka on jakanut minulle ilmeisesti vahingossa vääriä lääkkeitä.
Tai siis niitä oikeita ja alkuperäisiä,mutta heidän näkökulmastaan vääriä.
Juuri niitä mitä mielestäni pitäisikin olla,mutta joista K-klinikalla oli moraalisia ongelmia,joten siirryttiin näihin huonoihin.

Itse en sanonut sanaakaan vastaan,laskin vain ja kiitin ja moi.
Sitä kesti jokusen viikon ja tuntuu että nyt se kyllä loppui,kun se vakkari tulee lomilta.
Eriasia on huomaako hän,ja koska hän huomaa.

Sanon että mulle se nyt on aivan sama kumpia on.

'

H:n kanssa yritettiin asuntoa saada,mutta ei napannut.
Yritetään uudestaan.

Salilla käynyt todella vähän,ja tunnen kuinka kuihdun silmissä.-
Nyt ajattelin mennä kyl..

Telkkarista tulee Oprahin sosiaalipornoo.
.


No nyt kuitenkin kun elänyt niillä "väärillä" lääkkeillä ja vielä väärällä käyttötavalla,niin ei nämä "oikeat" oikein varmaan toimi ja nihkeys ja pienet vieroitusoireet on edessä.
Mut ei siinä mitään.


Luin sitä vanhaa blogiani alusta vähän matkaa ja kyllä ihmettelin kuinka epävarma ja ristiriitainen henkilö sitä on kirjoittanut.
Silloin oli kova tarve blogille.
Joku purkukanava,nyt ei niinkään ole.

Etenkin se H:ta kohtaan oleva epävarmuus ja koulua että kuinka siittä selviää kun ei ole koskaan elämässään selvinnyt mistään,oli kyllä ihan omaa luokkaansa.
Mutta Blogi oli hyvä keino purkaa..

Nyt minulla ei ole oikein mitään asiaa.
Teen vaan työtä ja pelkään että kaupungin hoito menee jotenkin puihin ja menetän taas kaikki.

Koska välillä tuntuu aika uskomattomalta kun yksin vastaan ihmisten hoidosta ja jopa elämästä,ja olen tuolla kentällä,niin se ajatus että nyt olen tässä ja missä olin muutama vuosi sitten tai viisivuotta sitten.

Pakostakin ajattelee välillä ettei tämä voi kestää.
Varsinkin kun itse vielä sitä tarpeettomasti vaarantaa.
Todella typerää.

Nyt yritän taas olla kunnolla ja tehdä vain töitä ja koittaa nauttia siittä ns.Normielämästi.

Täytyy katsoa miten käy.
Huomenna se tulee lomilta se oikea henkilö,ja odotan että hän soittaa että tuo takaisin ne väärät lääkkeet mitä sinulla on vielä jäljellä,että vaihdetaan en toisiin.

Tosin niitä ei ole yhtään jäljellä.
Paha juttu.

Kun sain tietyn kokoiset napit väärinä ja toisen kokoiset oikeana.

Joten tästäkin voi ehkä vielä selvitä sanomalla että otin ensiksi vain ne toisen kokoiset,ettei ole kuin noita toisia jäljellä..

No oli miten oli.
Koitan lähteä nyt salille.