Olipas siinä taukoa..

Työharjoittelu ohi ja tiivis kahdenviikon koulujakso joka sekin loppuu torstaina.

Aineina on ruotsia ja lastenhätätilat.Molemmista kokeen torstaina.

Olen ollut niin rikki siittä että en ole eläissäni lukenut ruotsia.
Nyt se sitten pitäisi tenttiä.
Jos ei mene läpi,niin valmistuminen vaarantuu.

Eilen olin aivan romuna ja aina kun piti lukea aloin raivoamaan että kuka tästä on vastuussa ja haluan päitä vadille siittä että toisen työ vaarannetaan näin kele..
Nyt se kuitenkin alkaa sujumaan ja uskon että selviän siittä.


Olen nyt virallisesti avoliitossa.
Mentiin H:n kanssa kihloihin aprillipäivänä.
Ihan mukava juttu.
Varsinkin kun taisin tartuttaa H:lle sukupuolitaudin jonka hoidin sitten hankkimalla meille antibioottikuurin.
Virallisesti kyseessä oli joku bakteeritulehdus,ja tuo oli vain varmuuden vuoksi.

Aika törkeää,,Enpä olisi uskonut että voin H:nkin riskeerata noin.
Tosin riskeeraanhan minä koko muunkin elämäni  välillä.
Hoidon ja sitä myötä koulun ja työn..
Nyt en ole sitäkään tehnyt.


Luokkabileet olivat lauantaina.
Tämä 34vuotias muija P josta viimeksi kirjoitin ja joka käytti työharjoittelussa viisiviikkoa nuoleskelemalla perseitä ja puhumalla meistä muista opiskelijoista paskaa oli siellä myös.

Hän tuli sinne ja meni viisi minuuttia kun se alkoi paskanjauhamisen meidän luokkalaisista,joita hänen mielestään ei saa kutsua luokkabileisiin,.
No ne eivät olleet tulossa muutenkaan mutta silti.

Vartin sen veti yhteen menoon ja tekstasin silloin H:lle että se on tossa yhteenmenoon jauhanut paskaa ja tällä hetkellä matkii heidän kävelytyylejään..

Se on 34vuotias koulukiusaaja ja oikea ämmä.
Itse ei tajua kuinka vaivautuneita ihmiset ovat kun se jauhaa sitä paskaa muista.
Tuossa mittakaavassa en ole ennen tuollaista nähnyt.


Pääsiäinen tulee.
Pelottaa.
Pääsiäisenä kärsin aina.

Viimeksi piripäät tekivät elämästäni vaikeaa,kiitos Johannan.
Myös psykoosit ja muut ikävät jutut osuivat pääsiäiseksi.

Nyt sitten luonnollisesti pelkään kamalasti että mitä tapahtuu.
Toivottavasti ei mitään.

Minut siirretään ensikuussa sinne terkkariin.
27päivä tätäkuuta on palaveri missä on klinikan väki ja terkkarin väki.

Taas saan antaa mielikuvaa että onpas siinä fiksu tapaus,ja ei tuolla voi olla mitään ongelmaan.

Mutta oikeasti.

Minun suurin ongelmani on se että kun koulu loppuu,terapia loppui nyt,,klinikka loppuu,,ja en tule saamaan töitä ja tuloni tippuvat,ja minulla ei ole mitään tekemistä niin katusubutexin vetäminen lähtee lopullisesti hanskasta

Nyt pystyn kyllä oikeilla lääkkeilläni siittä irti pysymään mutta siihenkin vaikuttaa huomattavasti velvollisuudet koulussa ja työharjoitteluissa.
Sekin välillä rakoilee.

En aio edes esittää että pärjäisin ja tuon kaiken rutiin loppuminen sujuisi kivuttomasti.
Ei.
Tunnen itseni niin hyvin.

Säälin vain H:ta.
Avovaimoani joka ei ole ansainnut tälläistä ongelmatapausta.

On se työtä vailla jääminen harmi myös siinä että tämän kevään lähihoitaja/ensihoitajista jotka valmistuu niin kuuluun ihan sinne parhaimpaan päähän ammattitaidoltani.
Pelkkää kiitettävää ensihoidon paikoista saanut.

Mutta minkäs teet.

Mutta tähän asti olen päässyt sieltä alle 60kiloisesta narkkarin jämästä pääosin sen avulla että olen jaksanut uskoa.
Uskoa ja toivoa vain että tulen kuntoon..sitten että selviän ekasta vuodesta hoidossa joka oli aivan kamala.Uskoa että selviän interferonihoidosta..Uskoa että pääsen työharjoitteluun jonka avulla kouluun..Kaksi vuotta palkatonta töitä ja sitten pääsin kouluun,..jne jne,..

Nyt on vain usko koetuksella,mutta pakko vain toivoa että töitä saisi.

Omahoitajani sanoi silloin kun piripäät häiritsi,että  jos ei ole mitään tehtävissä niin ei auta kuin toivoa sitten et ne muuttaisivat tai jotain.
Totesin että toivomine on erittäin hyvä keino tässä elämässä.
Itse olen sillä tavalla päässyt pitkälle.
Luottaa siihen että hommat hoituu..Meni 8kuukautta ja hommat hoitui.

Mutta noi nyt on noita.
Koska tunnen sen niin voimakkaasti että yksi jakso on päättymässä,kun koulu loppuu.
Se että terapiat loppui ja klinikka loppui on hoidollisesti erittäin vaarallista,ja siittä terapeutti varoittikin.


Nyt H kyselee minulta ruotsia.
Jourmottagnig = päivystysvastaanotto